Kun kysymys viiltää terävämmin kuin miekka, ja vastaus voi repiä taivaan auki.
Lioran maailmaa hallitsee tuskallisen täydellinen järjestys. Se on valtakunta ilman nälkää ja vaivannäköä, missä jokaisella ihmisellä on paikkansa suuressa kuviossa ja he kutovat "valon lankoja" näkymättömän Tähtienkutojan ohjauksessa. Mutta kun muut lapset keräävät valoa, Liora kerää kiviä - raskaita ja kulmikkaita "kysymyskiviä" reppuunsa.
Liora tuntee, että onnen sileän pinnan alla jotain puuttuu: "ikävän värinä". Nimeämättömän epäilyksen ajamana hän etsii käsiinsä ikivanhan Kuiskailupuun. Mutta hänen totuudenetsinnällään on kova hinta. Kun hän esittää kysymyksen, joka on liian suuri tälle maailmalle, tapahtuu jotain uskomatonta: Itse taivas halkeaa, ja harmoninen järjestys uhkaa vajota kaokseen.
Yhdessä Zamirin - mestarillisen valokutojan, joka haluaa säilyttää täydellisyyden hinnalla millä hyvänsä - ja "Tiedon odotuksen tuvan" etsijöiden yhteisön kanssa Lioran on opittava, että vapaus ei ole vain lahja, vaan myös vastuu. Hän huomaa, että jotkut kysymykset ovat kuin siemeniä, kun taas toiset ovat kuin veitsiä - ja että todellinen kauneus alkaa usein juuri sieltä, missä kuvio murtuu.
"Liora ja Tähtienkutoja" ei ole klassinen satu. Se on ajatusten kudos, allegorinen tutkimusmatka superälyyn ja determinismiin, kiedottuna tarinaan tytöstä, joka uskaltaa vetää omasta langastaan.
